Noniin tästä se alkaa. Nimittäin blogini kirjoitus! Saa nähdä mitä saan aikaiseksi, sillä tällaista en ole ennen puuhaillutkaan. Nyt kello on jo paljon ja olen valvonut pahan oloni vuoksi. Sain vielä riidankin aikaiseksi poikaystävän kanssa.. Kokeilen, jospa kirjoittaminen auttaisi saamaan unta.

Olen 18 vuotias tyttö, ja ongelmana on alkoholisti-isäni. Tälläkin hetkellä käydään suurta draamaa läpi, ja yritän vain ohittaa koko tapahtuman huonolla menestyksellä. Tämä tarinani ei ole todellakaan mikään lyhyt, joten en aio kertoa kaikkea kerralla. Aion nyt kirjoittaa tästä hetkestä ja aloittaa sitten vasta kertomaan alusta, tai sen mitä siitä muistan. Vanhempani erosivat 2 vuotta sitten ja isällä oli jo valmiina toinen nainen. Tämän naisen kanssa he saivat 2 kk sitten pojan ja siitä lähtien kaikki on taas ollut kuin pahaa unta. No kuitenkin yritän pysyä tässä hetkessä. Sain eilen viestin tältä isäni naisystävältä, että hän on nyt saanut tarpeekseen isästäni. Tämän olen kuullut jo monta kertaa, mutta nyt sävy oli toisenlainen. Isä oli vetänyt viime viikonloppuna 3 kossupulloa, vaikka pikkusiskoni -ja veljeni olivat heillä kylässä. Sen jälkeen ei ollut isästä kuulunut ja nyt tämä naisystävä on lopullisesti muuttamassa pois. No soppahan ei tähän lopu. Minun oli tarkoitus lähteä viettämään joulua isoveljelleni isäni ja pienempien sisarusteni kanssa, ja tietysti isän naisystävä ja hänen lapsensa myös mukana. Viestin saatuani jouduin tietysti soittamaan äidilleni ja kertomaan että mikä on tilanne. Hän oli jo ehtinyt sopia jouluksi kaikkea muuta, mutta nyt teimme sitten viime hetken täyskäännökset ja lähdemmekin äidin ja pienten sisarusteni kanssa sukulaisiin. Kun laitoin isä oli ensin soittanut minulle kännissä jostain baarista ja haukkunut naisystävänsä ja kehunut kuinka tämä ei vaikuta joulun viettoomme millään tavalla, ilmoitin hänelle että soittaa vasta kun on selvinpäin ja että minä en aio viettää joulua humalaisen isän kanssa, niin isä sitten suuttui minulle sanomastani ja tyypilliseen tapaansa erittäin kypsästi ilmoitti, että hänhän ei maksakaan minun ajokorttiani. No, jouduttiin sitten äidin kanssa soittamaan ja pyytämään hänen isältään lainaa tähän korttiin, sillä se on nyt pakko maksaa. Kuinka noloa, kuinka noloa. Äidillä ei ikinä ole sellaisia rahoja pistää.
Kaiken lisäksi tämä ei loppunut, tai tuskin on vieläkään loppunut tähän. Isäni naisystävä oli joutunut eilen lähtemään 2-kuisen vauvan, ja kahden koiran kanssa isääni karkuun turvakotiin, sillä isä oli uhannut tappaa naisen kun oli kertonut minulle tilanteesta. Tämän päivän olen sitten tekstiviestitellyt naisen kanssa ja tällä hetkellä hän on taas kotona, toivon että siellä olisi rauhallista.

En tiedä miten sain ilmaistua itseäni, mutta tuntuu että tämä alkoi kuulostamaan ihan saippuaoopperalta. Mutta tällaista joulun alusaikaa minä tällä hetkellä vietän. Tuntuu niin voimattomalta. Ei pysty tekemään mitään. Äitinikään ei ole kovin hyvä purkamaan tällaisia tilanteita. Olen koko nuoruuteni pitänyt sisälläni sellaisia asioita, että en tiedä miten olen niistä selvinnyt. Niistä ei tiedä vieläkään yksikään ystäväni. En vain osaa kertoa. Tuntuu siltä, että ei niiden kuulu tietää sellaista, ja kantaa minusta huolta. Ja samalla tiedän, että pitäisi puhua. Tuntuu myös, että ei ne ymmärrä. Ei näitä osaa kertoa niin, etteikö tulisi vähättelyn tunnetta. Ei kukaan voi tietää, miten rankkaa tämä oikeasti on. Ja kaiken lisäksi vähättelen tätä myös itse, koska en vieläkään halua myöntää mitä tapahtuu, en vieläkään halua uskoa, että isä on alkoholisti, ja kaikki tämä tapahtuu oikeasti. On kun eläisi painajaisessa ja odottaa koko ajan heräävän parempaan huomiseen.

Nyt yritän käydä nukkumaan. Tämä ehkä helpotti vähän. En oikein tiedä, kun on niin tyhjä olo. Tekisi mieli vain kirjoittaa ja kirjoittaa. Mutta nyt lopetan.

Hyvää yötä!